Pyhäkoulun historia

Pyhäkoululla on tarina!

Oli 1700-luvun loppupuoli. Teollistuminen oli muuttanut koko Englannin. Kaupunkeihin oli noussut valtavia tehtaita ja tuntui, kuin koko maa olisi juossut niiden perässä maaseudulta pois. Sekä aikuiset että lapset tekivät pitkää työpäivää, ja sanomalehteä pyörittäneelle Robert Raikesille syntyi huoli: Lapset kasvoivat huonoissa oloissa ja villiintyisivät kohta täysin. Jotain oli tehtävä. Raikes valjasti lehtensä käyttöön ja alkoi edistää sunnuntaikouluja, joissa lapsille opetettiin kristinuskosta ja heidät vietiin kirkkoon. Raikesin toiminnan seurauksena Sunday schoolit eli pyhäkoulut levisivät vähitellen muualle Englantiin ja ympäri maailmaa.

Suomen pyhäkouluilla on oma tarina, joka on kasvanut yhdessä luterilaisuuden kanssa 1500-luvun reformaatiosta lähtien. Yksi luteriaisuuden kulmakiviä oli alusta asti Raamattu. Kirkon usko perustui Raamattuun ja jokaisen oli paitsi saatava myös osattava lukea sitä omalla kielellään. Kirkolla oli kuitenkin ongelma: Iso osa rippikouluun tulevista nuorista ei osannut lukea lainkaan. Ratkaisuksi keksittiin sunnuntaikoulu, jossa lapsille opetettiin lukemista ja kristinuskon perusasioita. Kirkon johdon kannustamana pyhäkoulut levisivät ympäri maan.

Varhainen suomalainen pyhäkoulu oli kuin kouluopetusta. Vähitellen sitä alettiin kuitenkin kyseenalaistaa. Oliko oikein, että pyhäpäivä oli lapsille kuin työpäivä? 1850-luvulla nurmijärveläinen Johan Fredrik Bergh ja kuopiolainen Aaron Kustaa Borg alkoivat puhua hengellisemmän ja hartaudellisemman pyhäkoulun puolesta. Syntyi nykymuotoinen pyhäkoulu: lasten jumalanpalvelus.

Pyhäkoulu ja kirkko

1800-luvun loppupuoli oli Suomessa pyhäkoulutyön järjestäytymisen aikaa ja vuonna 1888 perustettiin Suomen ev.lut. pyhäkouluyhdistys tukemaan ja kouluttamaan pyhäkoulunopettajia. Myöhemmin se otti harteilleen myös uusien varhaiskasvatuksen toimintamuotojen: perhekerhon ja päiväkerhon tukemisen, ja nimi vaihdettiin Seurakuntien Lapsityön Keskukseksi. Vuoden 2017 alusta Lapsityön Keskus yhdistyi Nuorten keskuksen ja Poikien ja tyttöjen keskuksen kanssa Nuori kirkko ry:ksi, joka jatkaa seurakuntien kasvatustyön tukemista ja suomalaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä.

1900-luvun alkupuolella syntyi myös Järvenpään pyhäkouluopisto. ”Pyhäkoulun äiti”, Berta Hermanson, kiersi ympäri Eurooppaa tutustumassa eri maiden pyhäkoulutyöhön ja palattuaan perusti opiston tukemaan pyhäkoulunopettajien koulutusta Suomessa. Seurakuntaopisto Järvenpäässä on edelleen olemassa.

Viimeisten vuosikymmenten aikana yhteiskunta ja ihmisten elämänrytmi ovat jälleen muuttuneet ja yhtenäiskulttuuri hävinnyt. Lasten tarve ja oikeus hengellisyyteen ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Suomen Pyhäkoulun Ystävät - SPY ry. perustettiin 90-luvun laman aikaan varmistamaan, että talousvaikeuksista huolimatta pyhäkoulutyö ei katoaisi. Nykyään se tukee seurakuntia kehittämään pyhäkoulutyötä palvelemaan tämän päivän lapsia ja perheitä. Pyhäkoulun muodot ovat muuttuneet, mutta ydin on sama. Pyhis on edelleen lasten jumalanpalvelus.

Lue lisää

Hyviä lähteitä pyhäkoulusta ja pyhäkoulun historiasta ovat ainakin nämä kirjat:

Ahtiainen, Anita: Maja. Pyhäkoulunohjaajan peruskurssi. Lasten keskus. Helsinki: 2011.

Alaja, Seppo: Pyhäkoulunopettajan käsikirja. Lasten keskus. Helsinki: 1983.

Järvelä, Juhani; Luumi, Pertti; Tamminen, Kalevi: Lapsen vuoksi. Suomen pyhäkouluyhdistys 1888-1978. Lasten keskus. Helsinki: 1978.

Ahtiainen, Anita: Maja: Pyhäkoulunohjaajan peruskurssi. Lasten keskus. Helsinki: 2011.