Pop up -blogi

Kun Pop up -pyhis kohtasi pop up -saunan

 

Yksi tiimimme kesän kohokohtia ja kokonaisuutena onnistuneimpia tapahtumia oli tavallinen tiistai-ilta, kun Soukanlahden rantaan nousi Espoonlahden seurakunnan toimesta telttasauna. 26.6 vietettiin Pappi biitsillä -tapahtumaa, jossa seurakunta tarjosi rannalla kävijöille löylyt, kylmää vettä helteeseen, kesäistä yhteistä tekemistä (mölkkypalikat lentelivät), musiikkia ja ennen kaikkea seuraa ja juttukavereita. Me saimme viihdyttää lapsia (ja vähän äitejäkin) pop up-pyhiksillä, joita vedettiinkin useampi kesäisessä illassa innokkaan osallistujajoukon toiveesta.

Espoonlahti onnistui siinä, mikä juuri nyt on useiden seurakuntien missiona, eli tavoittamaan hyvin luontevasti ihmisiä siellä missä ihmiset ovat. Tuomaan seurakunnan ihmisen luokse, joka ei ehkä lähtisi seurakuntaan, ja tarjoamaan mielekästä tekemistä ja yhdessäoloa. Toiminta oli juuri sopivaa kyseessä olevaan ympäristöön ja tarjosi ihmisille jotain, joka vastasi heidän tarpeitaan. Tässä konseptissa myös pop up-pyhis toimi mainiosti, kun paikalla tulijoilla ei ollut kiire mihinkään ja vanhemmillekin oli omaa ohjelmaa. Hyvä Espoonlahti!

Pappi tulee biitsille vielä 14.8 klo 15:00-20:00 Hanikan virkistyskeskuksella. Pop up-pyhistä ei siellä ole, mutta tiimi suosittelee silti lämpimästi tapahtumaa!


 

Pyhisflagi pystytetään mihin tahansa.

Yhden kerran pyhäkoulu

28.7.2018

Pop up- tiimin kiertue tältä kesältä on jo yli puolenvälin. Olemme saaneet viettää mielenkiintoista kesää tutustuessamme joka reissulla erilaiseen seurakuntaan. Vierailun kertaluonteisuus on myös haaste, koska todella käymme joka paikassa vain kerran ja tulemme aina täysin vieraiden ihmisten keskelle. Suhde meidän ja osallistujien välille täytyy luoda kerralla sellaiseksi, että seuraavat 45 minuuttia jaksetaan innostua ja olla yhdessä ja osallistujille jäisi vielä jotain käteenkin (tai oikeastaan päähän). Lämmittelylle ja tutustumiselle asetettu aika on hyvin rajallinen.

Toisaalta jo se, että pop up - ja me vetäjät - on uusi ja jännittävä juttu sekä lapsille että aikuisille, herättää kiinnostusta ja saa yleensä ryhmän hyvin mukaan. Tuokioiden toiminnallisuus on tässä tärkeää - kun täysin vieraat ihmiset tulevat paikalle, on pohdiskelu ja keskustelu haastavaa. Kun taas kaikki pääsevät heti toimimaan ja tekemään, tullaan huomaamatta tutuiksi. Omat odotukseni ovat ylittyneet siinä, miten innokkaasti ja avoimin mielin lapset ovatkin ottaneet meidät vastaan, vaikka olemme aivan vieraita heille!

Hirveän tärkeää meille on ollut myös seurakuntien tuki. Vastaanotto on ollut todella ystävällinen ja kiinnostunut ja meitä on autettu ihanasti. Olemme myös huomanneet, että mitä tiukemmin pop up - pyhis on toteutettu nimenomaan seurakunnan työntekijöiden tuella tai kanssa, sitä paremmin se toimii. Uskon, että osasyy on luottamuksessa: kun seurakunnasta tuttuja kasvoja on paikalla, osallistujat tietävät, että toiminta on turvallista ja laadukasta, vaikka me vetäjät ja konsepti olisi osallistujille tuntematon. Paikallisella seurakunnalla on myös verrattoman paljon paremmat mahdollisuudet tiedottaa asiasta ja tavoittaa kohderyhmä kuin meillä.

Pop upin ei olekaan tarkoitus korvata muita työmuotoja, vaan innostaa, täydentää ja tehdä seurakuntaa näkyväksi. Ei meitä!

Kesäterkuin, pop up-Tuuli


 

Muusikko pyhäkoulutätinä

17.7.2018

 

Jos Katri on tiimistämme se kokenut konkari, olen minä täysi ummikko. Minulla ei ollut mitään kokemusta pyhäkoulusta edes osallistujana, saati vetäjänä, ja kesätyö hyvin itsenäisesti toimivassa kahden hengen tiimissä tuntui aika hurjalta tehtävältä. Tiesin vain, että pop up-pyhäkoulu tarjoaa jotain uutta ja virkistävää pyhäkoulutyölle - mutta ei minulla ollut hajuakaan, mitä se tylsä ja kaavoihin kangistunut pyhäkoulutyö sitten on ja mitä se meiltä kaipaa! Eikä varsinkaan minulla ollut vastausta siihen, mitä minä täysin ulkopuolisena voisin antaa pyhäkoulutyön konkareille: seurakunnan työntekijöille, uupumattomille vapaaehtoisille tai pyhäkoulutyön varsinaisille kuninkaallisille eli niihin osallistuville lapsille. Tämä on aivan toista kuin riparilaisten laulattaminen tai messussa musisointi.

Kesäkuun alussa sain huokaista helpotuksesta, kun tajusin ettei ole kyse tippaakaan minusta. Kun minä ja Katri vain tuomme tavarat paikalle, ovat lapset jo silmä kovana tarkkailemassa, milloin saa aloittaa pussukoiden tonkimisen. Pop up - pyhisten toiminnallisuus on siitä ohjaajalle edullinen, että kun lapset kerran pääsevät toimiin, ei siitä tule loppua. Ohjaaja pääsee siis suorastaan helpolla! Jos mukana vain on kiinnostavat välineet (kuten leikkivarjo - toimii joka paikassa liiankin hyvin), ja kaikki saavat itse touhuta, jaksavat osallistujat olla mukana (ja välillä kiinnostua ohjaajan sanomisistakin). Hiljentyäkin malttaa, jos saa itse heittää rukousnoppaa. Ilokseni olen voinut todeta, että lapset ovat niin loistavia tutkijoita ja tekijöitä, että he hoitavat homman parhaiten kun ohjaaja ei liikaa sotkeudu asiaan!

Toiseksi olen hämmästellyt sitä väitettä, että pyhäkoulu voisi Suomessa muka huonosti. Paikallisesti näin välillä onkin, mutta näkemäni perusteella kokonaisuus on erilainen. Seurakunnissa olemme tavanneet toinen toistaan intohimoisempia työntekijöitä, joilla on halua ja ideoita toteuttaa kasvatustyötä seurakunnassaan entistä paremmin. Ja ideoiden kirjo on valtava! Suomessa toteutetaan kaikkea mahdollista kirjepyhäkoulusta periodipyhiksiin, uimarantapyhiksistä nettipyhiksiin, viikottaisia vapaaehtoisen kotona kokoontuvia kymmenien lasten pyhäkouluja, joka kylällä kiertäviä pyhäkoulukonkareita. Tottakai haasteita on: lasten illat ovat harrastuksia täynnä, tunnustuksellisuutta karsastetaan, perheet eivät ole sitoutuneita seurakuntaan, vanhemmille ei ole mielekästä tekemistä seurakunnassa, sunnuntaisin kello kymmenen halutaan tehdä muuta kuin käydä kirkossa. Mutta on niitä sovelluksiakin. Ehkä ideat ja tarpeet eivät vain ole  löytäneet toisiaan. Voin todella suositella tällaista perinteenkeruumatkaa jokaiselle, joka pohtii miten pyhäkoulutyötä voisi kehittää. Vaihtoehtoja nimittäin löytyy! 

Terkuin, pop up-Tuuli

 

Ps. SPY on mukana erilaisissa tapahtumissa, joissa vaihtaa ideoita pyhäkoulutyöstä. Muista esimerkiksi Pyhäkoulutsemppi Partaharjulla 27.-28.10.2018!


 

Ympäri ämpäri ajatuksissa
12.7.2018

Minulla on vanhan liiton pyhäkoulutausta. Se on jännää. En tiedä ketään ikäistäni, jolla olisi ihan vastaava. Kävin pyhäkoulussa pikkulapsesta lähtien, pääsin apuopettajaksi 12-vuotiaana ja rippikoulun jälkeen ryhdyin vetämään pyhäkouluryhmää yhdessä muutaman kaverini kanssa.

Käsitykseni pyhäkouluista perustui tietysti siihen, mitä olin nähnyt muiden vetävän. Vasta, kun pyhäkoulu-urani katkesi opiskelujen alkuvaiheessa, ryhdyin esittämään kysymyksiä: Mitä järkeä siinä on, että jumalanpalvelus on ”seurakunnan yhteinen juhla”, mutta lapset roudataan piiloon omaan koloonsa? Ymmärsivätköhän ne lapset mitään siitä, mitä minä niille selitin? Onko joka ikisessä pyhäkoulussa todella pakko laulaa Jumalan kämmenellä? Onko ahkeruuspalkintojen jakaminen sittenkään kovin hyvä kasvatusmetodi?  

Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen pop up –pyhis tarjosi aika monta vastausta näihin kysymyksiin. Ei pyhäkoulussa ole kyse siitä, että ylläpidetään samoja vanhoja toimintatapoja niiden itsensä vuoksi. Oleellista on, että lapset saavat viettää iloista ja turvallista aikaa Jumalan kanssa. Pyhäkoulu on lasten ja perheiden näköinen hengellinen tilanne, eikä sen tarvitse olla opetustuokio sunnuntaina kello 10.

Sen sijaan, että vuosi toisensa jälkeen murehdittaisiin pyhäkoulujen vähäisiä osallistujamääriä, voidaan pohtia, millainen työ oikeasti tukisi seurakuntalaisia lasten kristillisessä kasvatuksessa. Vanhempia ei tarvitse pakottaa kirkolle, vaan pyhäkoulun voi viedä sinne, missä he luontaisesti ovat: kerhoon tai puistotapahtumaan. Samalla voi kehittää messua. Mitä jos lapsia ei häädettäisikään piiloon, vaan jumalanpalveluksesta tehtäisiin sellaisen, että koko perheen on kiva olla siellä?

Pop up –konsepti ei ole vastaus kaikkeen. Se on luonteeltaan kertaluontoinen innostaja, ja seurakunnissa tarvitaan myös säännöllistä toimintaa ja pysyviä ryhmiä. Minulle suurin oivallus on ollut ajattelumaailman kiepasauttaminen ympäri. Kun ryhdyin miettimään, mikä olisi oikeastaan helpoin ja kivoin tapa osallistua pyhäkouluun, rupesin keksimään kaikenlaisia vaihtoehtoja, jotka eivät olleet ennen juolahtaneet mieleen.

Voisiko seurakunnalla olla valmiita pyhäkoulusäkkejä, joita vanhemmat saisivat lainata itselleen sopivana hetkenä?
Voisiko pyhäkoulu vierailla iltapäiväkerhossa?
Voisiko pyhäkoulu olla vaikka muutaman viikon mittainen periodi, jossa saman ryhmän kanssa rakennettaisiin joku esitys?

Miten pyhäkoulua on kehitetty sinun seurakunnassasi?

Katri Malmi
SPY:n kesätyöntekijä


 

Myrskyseikkailu Loviisassa

Onnen hetkiä
5.7.2018

Onko mitään kauniimpaa kuin ikionnellinen, riemusta pomppiva lapsi?

Olimme Hollolassa juhannusjuhlilla, yltyvän kaatosateen keskellä. Tunnelmaan sopivasti lapset olivat valinneet myrskypyhiksen ja kävimme leikkivarjon kanssa läpi Jeesuksen ja opetuslasten seikkailua myrskyisellä Genesaretinjärvellä. Vesi pärskyi varjolta leikkijöiden naamalle. Muutama kerrallaan lapset pääsivät myrskyn sisuksiin, varjon alle kokeilemaan, millaista aallokossa on olla. En tiedä, olenko koskaan nähnyt onnellisempia ilmeitä. Pikkuiset pomppivat heiluvan varjon alla sateesta välittämättä sen näköisinä, kuin se olisi parasta, mitä he ovat ikinä kokeneet.

Se hetki on minulle Pop up –pyhisten kuva. Haluaisin, että jokaisessa pyhäkoulussa voitaisiin luoda onnen hetkiä: sellaisia kohtia, joissa lapsilla on kerta kaikkiaan kivaa. Silloin syntyy kokemuksia siitä, että Jumalan kanssa oli kivaa, ihanaa ja juuri minulle hyvä olla. Niiden kokemusten päälle rakentuu kaikki muu, mitä pyhäkoulussa ja seurakunnassa halutaan tehdä.

Pop up –kiertue on näiden hetkien opettelua. En usko, että oleellista ovat ihmeellisyydet: vierailijat, välineet tai erikoiset paikat. Mielekkyys syntyy siitä, että pyhäkoulun on tarkoitus palvella lasta. Pop up:eissa se tehdään valinnanmahdollisuuksilla ja jatkuvalla toiminnallisuudella. Yritys tuntuu toimivan – valinnan jälkeen lapset ovat aina syventyneet innoissaan pyhäkoulun sisältöön. Samalla sitä tajuaa kuitenkin, kuinka aloittelija itse on. Välillä ohjaan kömpelösti, välillä joku tehtävä olikin epätoimiva ja tylsä. Vielä pitäisi paljon enemmän seurailla lapsia, kuunnella ja katsoa, mistä he nauttivat. Uskon kuitenkin, että oleellisin askel on otettu, kun on oppinut etsimään niitä asioita, joita lapset haluavat niiden sijaan, joita pyhäkoulussa minusta kuuluu tehdä. Lapsilähtöisyys on tärkeintä, mitä pop up –pyhikset ovat minulle opettaneet.

Riemun hetkiä kaikille pyhisohjaajille!

Katri Malmi
SPY:n kesätyöntekijä


 

Pyhäkoulun aluksi säkistä paljastuu päivän pyhikseen tarvittavat välineet.

Terveisiä tien päältä!
Kesäkuu 2018

Pyhäkoulukesämme on alkanut, ja pop up- pyhäkoulu on vieraillut tähän mennessä neljällä paikkakunnalla. Kesän aikana kuljemme pitkin poikin Etelä-Suomea ja vierailemme eri seurakunnissa. Kaikkialla olemme tavanneet erilaiset mutta ihanat lapsiryhmät ja meillä on ollut niin kovin mukavaa! Jokainen pyhäkoulu on olllut erilainen, ja se onkin tämän homman haaste ja paras osuus. Lapset rakentavat pyhäkoulun oman näköisekseen, ja niin kuuluukin.

Kaikissa näkemissämme seurakunnnissa tehdään tosi hyvää lapsityötä jo valmiiksi, ja olemmekin pohtineet, mitä me voimme tuoda lisää. Vähitellen se on kirkastunut: me tuomme väriläiskän keskelle arkista työtä. Pop up:in tarkoitus on olla jotain yllättävää ja erilaista kuin tavallinen pyhäkoulu. Se tuo toivottavasti uusia ideoita pyhäkoulun toteuttamiseen ja toisaalta se voi toimia mainoksena, innostajana tai vaikka kauden aloittajana tavallisille pyhäkouluille. Tärkeää on yhteinen jakaminen, ajatusten vaihto ja keskustelun herättäminen. Tänä päivänä on vaikeaa houkutella ja sitouttaa lapsia ja perheitä jokaviikkoiseen toimintaan, kun harrastuksia ja tekemisen tarjontaa on valtavasti. Pyhäkoulun ydin - lasten jumalanpalvelus - on yhä ajankohtainen ja tarpeellinen, mutta toteutusmuodosta käydään nyt keskustelua.

Meille kahdelle opiskelijalle pyhäkoulukesä on myös ihan mahtava kesätyö. Kummankaan kaverit eivät ole tehneet mitään vastaavaa. Me saamme matkustaa ympäri kesäistä Suomea, tutustua eri seurakuntien lapsityöhön ja oppia itse uudenlaista otetta ja tapaa pitää pyhäkouluja. Näin kesän alussa olemme tosi innoissamme siitä, mitä kaikkea on vielä edessä!

 

Terveisin,

Tuuli ja Katri

Kesätyöntekijät Tuuli ja Katri

Pop up - kesäkiertue 2018

 

Tänä kesänä Pop up -pyhäkouluissa sukelletaan rukouksen maailmaan Tuulin ja Katrin matkassa. POP UP Tiimi tuo mukanaan erityyppisiä toteutusvaihtoehtoja, jotka rakentuvat joko liikkumisen, musisoimisen tai käsillä tekemisen ympärille. Toivomme, että vierailut voisivat palvella seurakuntien pyhäkoulutoimintaa!